Marina sai lisävarusteen: SAVUSTIN! Jaa mikä? No pissapojan pönttö täyteen polttoöljyä, pakosarjaan reikä ja letku pissapojalta pakosarjaan. Polttis aiheuttaa kuumaan pakosarjaan joutuessaan aivan tajuttoman sakean valkoisen ja pahanhajuisen savupilven. Välillä koko autoa ei näy pilven sisältä.

Ajo-ominaisuuksista, tai paremminkin niiden puutteesta, sanottakoon sen verran että varsinkin alkuperäisellä hirmuisen isolla ratilla ohjaaminen oli muutenkin tuskallista puhumattakaan siitä että jäällä sattuneen Mazda- kontaktin jälkeen hammastanko sai siipeensä niin ettei rattia oikein jaksanut yhdellä kädellä pyörittää ainakaan riittävän nopeasti. Ongelmia aiheutti myös konepelti jolla oli tapana aukeilla itsestään. Tämä tietysti häiritsi välillä näkyvyyttä jossainmäärin joten helpointa oli heittää pelti romukasaan. Kevennystä...

Sanomattakin on selvää ettei kunnollisia jarruja ollut käytössä. Takajarrut pelasivat ihan hyvin mutta etujarrusatulat olivat autotallissa hyllyllä. Jarrulla kääntäminen oli ainakin helppoa.

Samoihin aikoihin alkoivat oikkuilemaan myös ovet ja havaitsimme että Marinan ovien lukkomekanismi on todella syvältä. Ovet joko eivät auenneet lainkaan tai sitten ne eivät pysyneet kiinni muutoin kun turvavyön pätkällä sitomalla.

Myös bensapumppu temppuili muutamaan otteeseen. Irrotimme sen ja olimme jo heittämässä järveen koko pumppua kun se sitten taas suostuikin toimimaan. Tämä jäi täydelliseksi mysteeriksi. Englantilaista laatua...

Ovenlasien tuhouduttua poistimme takasivulasit ja takalasin koska jatkuva lasinpalasten siivoaminen penkiltä alkoi hiljalleen potuttamaan. Samaan aikaan alkoi katto painumaan alaspäin, milloin rautakangen, milloin halon voimalla tai paviaanien loikittua katolla. Tällätavoin oli hyvä purkaa ylimääräisiä paineita jos toosasta hajosi taas joku pikku nippeli.

Toisen moottorinkiinnikkeen kumi repesi irti. Korjasimme tämän hitsaamalla pienen pätkän vesurin terää moottorinkiinnikkeeseen kiinni siten että terän toinen pää lepäsi runkopalkin päällä. Hyvin toimi, mitä nyt vähän ääntä piti.

Etulokasuojalle oli pakko näyttää rälläkkää kun lokarit menivät sen verran mutkalle että ne hinkkasivat kiinni renkaisiin. Sitä pärinää kun piikkirenkaan piikit raastoivat peltiä... Syyläri tahtoi painua aina välillä flektiä vasten ja taas oli rautakangella töitä.

Vaihdelaatikon palkki jäi kivikkoon. Loota pultattiin kardaanitunnelin läpi pohjaan kiinni yhdellä pultilla. Kardaanitunnelin painuttua kasaan vahvistimme hiukan tätä patenttia.

Ilmeisesti etujouset olivat antaneet hiukan periksi ja moottorin + laatikon kiinnityksetkään eivät olleet ihan kohdallaan joten öljypohja kulki aivan liian matalalla eikä Marinassa ole minkäänlaista palkkia öljypohjaa suojaamassa joten sehän meni lommolle heti kättelyssä mutta oli kuitenkin pirun sitkeää peltiä eikä hajonnut heti. Keväiset tiet olivat kuitenkin niin roudan raiskaamat että löysimme sopivan montun jossa öljypohja sitten repesi. Kampiakselin rallattaessa öljypohjaa vasten ajoimme nopeasti kotiin iloisen öljyvana valuessa suoraan pakoputken päälle. Öljyt riittivät perille asti ja eikun pohja suoraksi ja pala peltiä repeämän päälle ja taas menoksi.

Toinen takapilari räjäytettiin pienellä latingilla hiukan huonompaan kuntoon jonka jälkeen katto chopattiinkin melko nopeasti (kts. kuva yllä) Sitä metelin määrää jonka irrallaan lärpättävät pellinkappaleet pitivät ajettaessa!

Vaihteet eivät pysyneet enää kunnolla päällä ja pakki ei mennyt päälle ollenkaan. Startti oikutteli jatkuvasti. Kuskin ovi ei pysynyt kiinni lainkaan. Lisää hanaa!

Kardaanin keskitukilaakeri otti ja irtosi pohjasta vauhdikkaan ojan ylityksen jälkeen. Hyvinhän Marinaadi kulki sittenkin vaikka kardaani laahasi keskeltä maata. No nyt alkoi sitten todellinen tappamisen meininki eli ajoimme niin pitkään kuin kardaani kesti eli noin varttitunnin. Tämänjälkeen piti tappaa vielä täysin toimiva moottori. Kaksi minuuttia kaasu aivan pohjassa ei tehnyt mitään vahinkoa, mitä nyt kone keitti enemmän kuin mummon painekattila ; )

Panostimme toisen takajalkatilan jonka ansiosta vasen kylki poistui paikalta todella vauhdikkaasti.

Nyt tämä toosa oli enää lopullista voitelua vailla eli eikun öljyt pois koneesta ja kaasu pohjaan. No eipä Morriksen pannu kukkunut kovin pitkään vaan jämähti siihen.

Viimeistely suoritettiin lekaa käyttäen. Eipä jäänyt montaa ehjää osaa tähän toosaan, taka-akselia lukuunottamatta.

Eipä ole ikinä ollut minkään värkin kanssa yhtä hauskaa kuin tämän Marinan kanssa!

Ja mikä parasta: auto piikkirenkaineen maksoi vain 100mk joten hupi oli vielä halpaakin ja olenkin sanonut että tämä oli ehkä kaikkien aikojen paras sijoitus, tai ainakin hauskin

Ja jäihän tästä käteen renkaat ja toimiva nuppimankka sikäli kun joku niille laskee jotain arvoa, LOL!!!