Tercelin kestotesti

Perinteisesti TM on ajanut autoilla kestotestejä ja katsastusasemilla on omat Autotohtorit tms. palvelut mutta mielestämme noiden kaupallisten palveluiden luotettavuus on mitä sattuu, niiden perusteella ei saa todellista kuvaa auton kestävyydestä. Niinpä Kuraperse Racing päätti suorittaa käytetylle Toyota Tercelille aivan oman kestotestin jonka perusteella voimme päätellä kannattaako käytettyä Terceliä ostaa kesäautoksi tai peräti perheen ykkösautoksi.
Malli: Toyota Tercel vm. -80
Valmistusmaa: Japani
Valmistaja: Toyota Motor Corporation
Hinta: 600mk
Moottori: Toyota 2A, 1300cc, pitkittäin konetilassa
Voimansiirto: 4 vaihdetta eteen ja yksi taakse, etuveto
Jarrut: Edessa levyt, takana rummut. Käsijarru vaikuttaa takarenkaisiin
Alusta: Edessä McPhersson joustintuet, takana erillisjousitettu akseli.

Ensin autolle tietysti suoritettiin tarkistus että mitä sitä oli tullut hankittua ja listattiin miinukset ja plussat:

PLUSSAA:
Edullinen hankintahinta
Jopa kolme hyväkuntoista kesärengasta (kaikki erilaisia)
Moottori käy hyvin eikä vaihteistokaan temppuile
Ei ruostevaurioita pohjassa
Uudehkot jarruosat edessä
Autoliiton Tiepalvelun puhelinnumero kojelaudassa

MIINUSTA:
Wunderbaum puuttui (Lisätty Wunderbaum taustapeiliin)
Rallinumero puuttui (Lisätty numero 69 oviin)
Tylsät rekisterikilvet (Vaihdettu PAS-2 kilpiin)
Kallistuksenvakaaja irti toisesta päästä (Ei vaikuta huippunopeuteen)
Vetonivelet vetelevät viimeisiään (Ei edelleenkään vaikuta huippunopeuteen)
Lokasuojan kaaret ja oven alareunat paikattu sikakitillä (Ovatpahan joustavat, kestävät ja kauniit)
Kesärenkaat pitävät ruonosti rapakossa (Vaihdettu karkeakuvioisempiin talvirenkaisiin)
Hätävilkut eivät toimi vaikka tämän auton kuljettajalla onkin aina jonkinasteinen hätätila
Vasen ajovalo ei toimi. Vastaavasti oikea ajovalo palaa jatkuvasti

Auto tuntui varsin siedettävältä ajettavalta, hintaisekseen jopa loistavalta. Ohjaus ei vetele ja alustakin on siedettävässä kunnossa. Ainoastaan vetonivelten pitämä ääni mutkissa häiritsi ja kytkin tuntui luistavan helposti. Jarrutkin toimivat hyvin oikeaa takajarru lukuunottamatta mutta eipä takajarruilla ole juurikaan merkitystä tällaisen pikkuauton pysäyttämisessä. Lämmityslaitteen säätöhana oli ilmeisesti tuhoutunut jossain vaiheessa eikä sitä oltu korjattu vaan se oli korvattu moottoritilaan lämmittyslaitteen vesijohtoon sijoitetulla vakiomallisella hanalla jonka säätö vaatii moottoritilassa vierailua.


Ja sitten itse kestotestiin...

Aluksi testasimme vasemman takakulman ja kylläpäs se olikin yllättävän pettua peltiä! Kulma meni sisään pienellä töytäisyllä ja lokasuojan kaaren sikakittipaikkaus putosi maahan ropisten. Eipähän tämä korjaus varmaan olisikaan ollut pitkäikäinen.

Päätimme irroittaa umpiot jotta säästyisimme lasinpalasten keräilyltä joka on varsin ikävää puuhaa.

Etupuskurikin oli pahasti ruosteen raiskaama ja niinpä se ei keulakolarissa juurikaan suojannut jäähdytintä joka keulan painuessa sisään osui vesipumppuun ja seuraavaksi saimmekin harjoitella jäähdyttäjän paikkaamista. Samalla myös flekti sai siipeensä, sen kehikko vääntyi mutkalle jonka seurauksena siivet ottivat kehykseen kiinni niin että flekti jumittui täysin ja tämän seurauksen jostain paloi sulake tai jotain vastaavaa tapahtui koskapa flekti ei enää herännyt henkiin katkaisijasta joka sitä varten oli asennettu kun termostaatti oli hajonnut. Siirsimme katkaisijan uuteen paikkaan ja kytkimme piuhat uudestaan jotta saimme jäähdytyksen kuntoon vaikkakin nyt virransaanti ei enää ollut virtalukon takana joten katkaisijaa piti muistaa kääntää aina ajoonlähdettäessä tai kun auto sammutettiin.

Repsikanpuolen ovilasi tuli sisään ja kuljettaja sekä kartturi siivosivat lasinpalasia kengistään, kalsareistaan jne. paikoista, totesimme taas kerran että lasinpalaset ovat niin ikäviä että päätimme poistaa muut lasit ettei tämä toistuisi. Tuulilasin jätimme paikoilleen koska muutoin ajaminen on melko ikävää puuhaa ja tullilasia ei yleensä saa kovin herkästi rikki. Lasienpoiston jälkeen teimme rasituskokeen katolle ja kun paviaani hetken hyppi katolla niin jovain takaosa painuikin alas eli ilman takalasia Tercelin katto ei ole paviaaninkestävä.

Kytkin alkaa luistamaan aina vaan enemmän ja enemmän ja ovetkin osoittautuvat melko heikoiksi, pienen kolhimisen jälkeen repsikan ovi ei avaudu lainkaan ja kuskin ovikin vaatii melkoista kikkailua jotta sen saa auki. Vasen takarengas puhkesi heti kättelyssä ja hiukan myöhemmin meni oikea takarengas mutta etuvetoisessa pelissä takarenkailla ei ole juurikaan merkitystä joten niitä ei vaihdettu vaan ajoa jatkettiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Lokasuojan kaarten jäänteet alkoivat haittaamaan takarenkaan jäänteiden pyörimistä ja vaikka tilaa tehtiin välillä rautakangen ja rälläkän avulla painuivat kaaret heti uudestaan niin sisään etteivät renkaanriekaleet tahtoneet mahtua pyörimään. Peruutuskoe maastossa osoitti että pakoputki on ehdottoman tiivis sillä putkenpään upottua turpeeseen auton käynti lopahti ja luulimme jo bensan loppuneen kunnes huomasimme että pakoputki onkin tukossa.

Tässä vaiheessa saa testissä avustava Kadettikin jo hiukan kärsiä, oikea eturengas puhkeaa ja samassa kolauksessa akku hyppää paikaltaan niin että wanha ja hapertunut maakaapeli katkeaa. Eteen vaihdettiin hyväkuntoinen 175/70-13 kesärengas upealla Festival- vanteella mutta tämäkään rengas ei kauaa kestänyt ennenkuin reuna repesi auki. Ja taas piti hakea uutta rengasta. Myöhemmin samasta nurkasta meni vielä yksi rengas.

Tercelin pelti tuntuu varsin heikolta verrattuna B-Kadettiin tai Marinaan, peräkonttikin on painunut varsin vauhdikkaasti sisään muutaman peräänajon seurauksena ja nyt perä on levinnyt niin että peräkontin alla sijaitseva bensatankkikin on painunut niin alas että sen alla on maavaraa enää 3-4 senttiä mutta silti tankki on ehjä. Eturenkaiden asento näyttää muuttuneen melkoisesti, haritusta on tullut varmaan 10cm ja casterit ja camberit ovat jo aivan omaa luokkaansa!

Lopullisen niitin tälle rälläykselle antoi se että Tercelin kytkin paloi loppuun. Palavan kytkimen haju on kieltämättä melko ikävä mutta ikävän näköisiä riekaleita levystä tulikin eli näin paljon ajettu Tercelin kytkin ei ole enää aivan kisakelpoinen. Ennen lopullista uupumista saimme vielä toisen eturenkaankin puhki.


Loppukommentit:

Eipä kestä uudehko japsipelti kolarointia ja kun auto vetää vielä väärästä päästä niin ei tästä todellakaan ole rytöralliin. Työmatka-autona tai kauppakassina Tercel on varmasti vallan mainio peli mutta TosiMies (tm) ei tällaiseen akkojen leluun koske kuin hätätilassa eli 5 minuuttia ennen kauppojen sulkemisaikaa perjantaina kun kaljat on loppu.


Kuvia tästä projektista

Lisää juttua löytyy lauantain 22.5.1999 Ilta-Sanomista